Ei niin pahaa ettei jotain hyvääkin
Olin todella väsynyt. Väsynyt ja uupumuksen masentama. Ahdisti, kun en ehtinyt tehdä työtäni kunnolla. Tuntui, etten enää osaakaan, ammattitaitoni oli kadonnut kiireen ja selviytymisen alle, eikä täydennyskoulutuksista voinut edes uneksia. Asiakkaat jäivät vaille tarvitsemaansa huomiota. Kirjalliset työt olivat tekemättä. Ilmapiiri tiimissä oli vähintäänkin tulenarka. Jokainen oli vuorollaan sairauslomalla, pahimpana päivänä paikalla ei ollut ketään. Mietin miten jaksan kesään asti, ja riittääkö kesäloma rankasta työvuodesta selviämiseen. Siis vain selviämiseen. Syksyä kesän jälkeen en halunnut edes ajatella. Pitkä sairausloma tuntui ainoalta vaihtoehdolta pysyä järjissään. Toisaalta, kukaan muu ei tee töitäni kun olen poissa, joten tekemättömien kirjallisten töiden määrä ei sairauslomien aikana vähene vaan lisääntyy joka kerta. Yhtenä aamuna kaikki oli toisin. Asiakasmäärät romahtivat ja fyysinen työ lähes loppui. Tajusin heti, että nyt oli tilaisuuteni tullut. Tein kaikki rästissä ol...