Ope ei nyt jaksa, osa 2
Työuupumuksesta kirjoitetaan tällä hetkellä mediassa melko paljon. On samaan aikaan hämmentävää, pelottavaa ja helpottavaa lukea oirekuvauksia, jotka sopivat sanasta sanaan omaan itseen. Lukea tarinoita, jotka olisi voinut itsekin kertoa. Mutta se mikä jää puuttumaan, on tuki. On minulla lääkäri, tosin jäämässä pitkälle vapaalle. Psykologilla kävin kolme kertaa. Joku mainitsi sanat lyhytterapia ja psykiatrinen sairaanhoitaja. Lääkäri neuvoi näkemään ystäviä. Minä kaipaisin vertaistukea. Aiemmin erilaisissa elämäntilanteissa vertaistukea on ollut jopa melko helposti löydettävissä riippumatta siitä onko mielen päällä ollut avioero vai lasten kasvatus. Nyt tilanne on erilainen. Tiedän että ihan lähipiirissäkin on uupuneita. Varmasti on myös monia järjestäytyneitä tahoja, joiden kautta löytyisi sekä vertaistukea että keskusteluapua. Mikä sitten on erilaista? Suurin tekijä on juuri se työkyvyttömyyden syy: uupumus. Kun väsyy tarpeeksi pahasti, ei jaksa enää etsiä tukea. Ei ole voimia selata