Puolikuntoinen
Se ei näy, ei kuulu, ei haise. Mutta se tuntuu. Puolikuntoisuus vaikuttaa olemiseen ja tekemiseen enemmän kuin tulemme usein ajatelleeksi. Lyhytkestoisena se ei niin haittaa, mutta pitkittyessään vaiva on vaikeampi kuin moni sairaus sellaisenaan. Itse tajusin tässä taannoin, että elämääni on viimeiset viisi vuotta varjostanut jatkuvasti jonkinlainen puolikuntoisuus. Siihen on mahtunut pitkittyneitä flunssakierteitä, uupumusta, jalkavammoja, masennusta, allergiaoireita ja vuoden sisään sairastetut kaksi keuhkokuumetta. Tiedän miltä tuntuu sairastaa flunssaa lähes keskeytyksettä yli vuoden. Tiedän miltä tuntuu kun ei pääse viikkoihin lenkille, koska nilkka on niin kipeä, että sillä juuri ja juuri kestää astua. Tiedän miltä tuntuu, kun ei voi lukea lapsille iltasatua, koska keuhkoihin sattuu liikaa. Tiedän senkin, miltä tuntuu kun ei jaksa nähdä ystäviään, koska mieli on niin väsynyt ettei jaksa ajatella. Tiedän miltä tuntuu toimia terveydentilan rajoittamana viikosta ja kuukaudest