Tuulen humina

Hangon kasinon rantakallioita

 

Tervetuloa Tuulen huminaan! Mukavaa kun löysit paikalle. Blogin nimi juontaa juurensa omaan suhteeseeni tuulen kanssa. Tuulen humina on aina ollut rauhoittava ja ajatuksia selkeyttävä, sillä on sama vaikutus kuin kirjoittamisella, ja usein ne kulkevatkin lähekkäin elämässäni. Toivottavasti nämä tekstit eivät kuitenkaan huku tuulen huminaan, vaan niistä on iloa muillekin kuin kirjoittajalleen. 

 


Itselleni rentouttavin ja tehokkain murheiden huuhtoja on tuulen huminan ja aaltojen kuohun melodia. Ilot, surut ja huolet tasoittuvat sitä kuunnellessa ja pärskeiden raikastaessa kasvot. Mieti tänään, mikä on itsellesi toimiva tapa hellittää ja antaa turhien huolien huuhtoutua mielestä ja muista pitää siitä kiinni. <3

 

Tulen varmastikin kirjoittelemaan enemmän ja vähemmän humisevia ajatuksiani, pohdintoja elämästä ja kaikenlaisista ilmiöistä, hehkuttamaan käsitöiden ihanuutta, murehtimaan äitiyden ja uusperhe-elämän kiemuroita, tuskailemaan ja intoilemaan töistäni ja ihmettelemään maailman menoa pienessä maalaiskylässä asustavan ihmisolennon näkökulmasta. Tervetuloa lueskelemaan mietteitä. Toivottavasti niistä on iloa muillekin kuin kirjoittajalleen. Kommentteja luen myös oikein mielelläni, mutta vanhasta viisastuneena ne kulkevat hyväksynnän kautta.

Kommentit

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

P**kanjauhantaa

On ollut hiljaiseloa kirjoittamisen suhteen. Ideoita kyllä pulpahtelee mieleen, mutta voimien suhteen on ollut heikompaa. Tänään totesin ajan ja itseni olevan kypsä, ja kun aihe on pyörinyt mielessä jo pidemmän aikaa, niin jätetäänpä metateksti tähän ja mennään asiaan. Naisten (joskin myös miesten harrastama) lempilaji: p**kanjauhanta. En itsekään ole syytön, valitettavasti, mutta ihan tietoisesti olen pyrkinyt välttämään lajia jo alakouluikäisestä. Enkä nyt puhu jokakeväisestä koirankakan aiheuttamasta päivittelystä, syyttelystä ja mielensäpahoittamisesta. Lajin voisi määritellä lyhyesti näin: Kerron kaverille (luottamuksella tottakai) asioita poissaolevasta lähimmäisestä tavalla, joka saattaa hänet vähintäänkin kyseenalaiseen, jollei jopa huonoon valoon. Kertomani pohjautuu pääasiassa muilta kuulemiini ja ennen kaikkea luulemiini asioihin, tekemiini tulkintoihin ja taatusti tarkistamattomiin, tunteiden vallassa aiheutettuihin (väärin)käsityksiin. Henkilökohtaisesti olen sitä mieltä,
Lue lisää

2020 - Vuosi jolloin kaikki hajosi

Kuva
Kukaan vuonna 2020 vähintään kouluikään ehtinyt ei tule unohtamaan vuotta, jolloin maailma meni rikki. Usein ajatellaan, että sota repii ja rikkoo, mutta samaan pystyy myös maailmanlaajuinen pandemia. Talouden romahtamisen lisäksi romuttuu illuusio turvallisuudesta, ihmistenvälisestä solidaarisuudesta ja yhteen hiileen puhaltamisesta. Kuvitelma ihmisen kaikkivoipaisuudesta ja voittamattomuudesta, tieteen ja teknologian ylivoimaisuudesta hupenee olemattomiin jonkin maailman pienintä hiukkasta muistuttavan partikkelin edessä. Kuten aina isojen kriisien aikana, kaikki ottavat osumaa, mutta toisiin kolahtaa kovemmin kuin toisiin. Toisaalta se ei tarkoita, että joku toinen pääsisi helpommalla. Onni onnettomuudessa, voisi sanoa. Olemme puolisoni kanssa molemmat työssä aloilla, joihin korona ei suoranaisesti ole vaikuttanut. Työtä on yhtä lailla pandemiasta riippumatta. Mutta hajoaminen voisi silti olla perheessämme vuoden teema. En varmaan edes muista mikä kaikki on mennyt rik
Lue lisää

Ei niin pahaa ettei jotain hyvääkin

Kuva
Olin todella väsynyt. Väsynyt ja uupumuksen masentama. Ahdisti, kun en ehtinyt tehdä työtäni kunnolla. Tuntui, etten enää osaakaan, ammattitaitoni oli kadonnut kiireen ja selviytymisen alle, eikä täydennyskoulutuksista voinut edes uneksia. Asiakkaat jäivät vaille tarvitsemaansa huomiota. Kirjalliset työt olivat tekemättä. Ilmapiiri tiimissä oli vähintäänkin tulenarka. Jokainen oli vuorollaan sairauslomalla, pahimpana päivänä paikalla ei ollut ketään. Mietin miten jaksan kesään asti, ja riittääkö kesäloma rankasta työvuodesta selviämiseen. Siis vain selviämiseen. Syksyä kesän jälkeen en halunnut edes ajatella. Pitkä sairausloma tuntui ainoalta vaihtoehdolta pysyä järjissään. Toisaalta, kukaan muu ei tee töitäni kun olen poissa, joten tekemättömien kirjallisten töiden määrä ei sairauslomien aikana vähene vaan lisääntyy joka kerta. Yhtenä aamuna kaikki oli toisin. Asiakasmäärät romahtivat ja fyysinen työ lähes loppui. Tajusin heti, että nyt oli tilaisuuteni tullut. Tein kaikki rästissä ol
Lue lisää