P**kanjauhantaa

On ollut hiljaiseloa kirjoittamisen suhteen. Ideoita kyllä pulpahtelee mieleen, mutta voimien suhteen on ollut heikompaa. Tänään totesin ajan ja itseni olevan kypsä, ja kun aihe on pyörinyt mielessä jo pidemmän aikaa, niin jätetäänpä metateksti tähän ja mennään asiaan.

Naisten (joskin myös miesten harrastama) lempilaji: p**kanjauhanta. En itsekään ole syytön, valitettavasti, mutta ihan tietoisesti olen pyrkinyt välttämään lajia jo alakouluikäisestä. Enkä nyt puhu jokakeväisestä koirankakan aiheuttamasta päivittelystä, syyttelystä ja mielensäpahoittamisesta.

Lajin voisi määritellä lyhyesti näin: Kerron kaverille (luottamuksella tottakai) asioita poissaolevasta lähimmäisestä tavalla, joka saattaa hänet vähintäänkin kyseenalaiseen, jollei jopa huonoon valoon. Kertomani pohjautuu pääasiassa muilta kuulemiini ja ennen kaikkea luulemiini asioihin, tekemiini tulkintoihin ja taatusti tarkistamattomiin, tunteiden vallassa aiheutettuihin (väärin)käsityksiin.

Henkilökohtaisesti olen sitä mieltä, että suurin osa yksityiselämäni asioista ei ensinnäkään kuulu muille, eikä muiden asiat minulle. En ole elänyt, enkä aio elää elämääni miettimällä, mitähän tuokin tyyppi minusta ajattelee. Ensinnäkin siksi, että todennäköisesti sitä ei kiinnosta asia enempää kuin afrikkalaista alligaattoria. Toiseksi siksi, että joka kerta kun olen liikaa miettinyt muiden mietteitä, olen toiminut enemmän tai vähemmän hölmösti. Enkä nyt tarkoita toisten huomioon ottamista, kohteliaisuutta ja hyviä käytöstapoja. Niiden kannalla olen aina ollut ja olen edelleen. Mutta en suostu tekemään valintojani sen mukaan, mikä parhaiten miellyttäisi ihmisiä, jotka eivät elä elämääni. 

Valintojeni vuoksi olen useamman kerran saanut kuulla kaikenlaisia tulkintoja ja ihmettelyjä, jopa syytöksiä toimintani suhteen. Näistä suurin osa on perustunut a) riittämättömään tietoon tilanteesta ja siihen johtaneista seikoista, b) luuloon, tulkintoihin ja muiden aiheuttamiin väärinkäsityksiin ja c) pahantahtoisuuteen ja haluun uskoa huonoja asioita. Vaihtoehtoisia tarinoita elämästäni, tekemisistäni ja sanomisistani olen kuullut lukuisia. Osan toisen käden tietona, osan ihan suoraan p**kanjauhajilta. Ihan mielenkiintoisia sepustuksia kyllä, mutta edes itse en olisi osannut keksiä niin mehukkaita juonenkäänteitä. Ja toisaalta, paikoin totuus on ollut tarua karumpaa.

Koska aihealue on itselleni vähäisestä harrastuneisuudesta huolimatta melko tuttu, haluankin antaa aktiiviharrastajille muutaman vinkin:

1. Valitse kohde oikein. Puhu pahaa ihmisestä, joka ei osaa tai uskalla suojautua ja puolustaa itseään. Näin et todennäköisimmin koskaan joudu vastuuseen tekemisistäsi. Huolehdi siitä, ettei henkilöllä ole myöskään vahvoja läheisiä, jotka tukisivat häntä. Yksinäiset ja syrjäytyneet ovat parhaita kohteita, sillä hehän ovat ihan itse syypäitä kurjaan elämäänsä, ja ovat sen ansataikseen tehneet kaikki ajateltavissa olevat virheet. 
2. Valitse oikein myös se, kenelle puhut pahaa. Parasta on, jos molemmat tunnette puheenaiheena olevan henkilön, tai ainakin teillä on jokin yhteinen tuttava tai muu nimittäjä. Muutenhan pahan puhuminen tuottaa hyvin yksipuolisen tyydytyksen. Parasta on yhdessä mustamaalata kohdetta, onhan jaettu ilo paras ilo. 
3. Varmista, että liioittelet kuulemiasi tai luulemiasi asioita. Käytä mahdollisimman värikästä kieltä. Muuttele yksityiskohtia tilanteeseen sopivasti. 
4. Varmistu, ettet oikeasti tiedä liikaa puheenaiheesta, koska silloin saattaisit joutua kiinni suoranaisesta valehtelemisesta. Esitä asiat kuin tietäisit varmasti, mutta pidä huolta, että voit aina vedota väärinkäsitykseen pelastaaksesi oman nahkasi. 
5. Muista, että p**kanjauhanta on todellakin taitolaji. Tasapainossa on pysyttävä, ja pieninkin virhe voi viedä pohjan koko kuilulta, katkaista hataran riippusillan ja syöstä sinut syvyyksiin. Ja vaikket putoaisi vielä tässä elämässä, sen jälkeen tämä kaikki kakka voi lopulta jäädä sinun lapioitavaksesi. 
6. Ja viimeiseksi: Lopeta. Mielellään heti. Jos olet aidosti kiinnostunut elämäni - tai kenen tahansa elämän - asioista, toivon todellakin että sinusta löytyy sen verran ihmistä, että tulet kysymään avoimesti. Mikäli näin ei ole, asia ei todellakaan kuulu sinulle millään tasolla. Lähtökohtaisesti olen valmis keskustelemaan, mutta älä kuvittele, että uskoudun jokaiselle kohtaamalleni ihmiselle. Se luottamus pitää ansaita. Ja sen voi myös menettää.

Jos tämän luettuasi huomaat, ettet ole enää Facebookin kaverilistallani, hanki peili.