Tekstit

Ope ei nyt jaksa, osa 2

Työuupumuksesta kirjoitetaan tällä hetkellä mediassa melko paljon. On samaan aikaan hämmentävää, pelottavaa ja helpottavaa lukea oirekuvauksia, jotka sopivat sanasta sanaan omaan itseen. Lukea tarinoita, jotka olisi voinut itsekin kertoa. Mutta se mikä jää puuttumaan, on tuki. On minulla lääkäri, tosin jäämässä pitkälle vapaalle. Psykologilla kävin kolme kertaa. Joku mainitsi sanat lyhytterapia ja psykiatrinen sairaanhoitaja. Lääkäri neuvoi näkemään ystäviä. Minä kaipaisin vertaistukea. Aiemmin erilaisissa elämäntilanteissa vertaistukea on ollut jopa melko helposti löydettävissä riippumatta siitä onko mielen päällä ollut avioero vai lasten kasvatus. Nyt tilanne on erilainen. Tiedän että ihan lähipiirissäkin on uupuneita. Varmasti on myös monia järjestäytyneitä tahoja, joiden kautta löytyisi sekä vertaistukea että keskusteluapua. Mikä sitten on erilaista? Suurin tekijä on juuri se työkyvyttömyyden syy: uupumus. Kun väsyy tarpeeksi pahasti, ei jaksa enää etsiä tukea. Ei ole voimia selata
Lähetä kommentti
Lue lisää

Ope ei nyt jaksa, osa 1

Heräsin siihen etten saanut henkeä. Paniikki tärisytti koko vartaloa, kuulin vieläkin unessa huutaneen äänen korvissani, vaikka sanat olivatkin jääneet uneen. Haukoin happea samalla kun itku painoi keuhkoja kasaan. Sinä yönä en enää ummistanut silmiäni. Päivällä tuijotin tietokoneen näyttöä. Luin kirjoittamani lauseen useampaan kertaan, mutta silti sen ymmärtäminen tuntui vaikealta. En tiennyt mitä seuraavaksi pitäisi kirjoittaa, vaikka muistiinpanot olivat vieressäni omalla käsialallani kirjoitettuna. Kotona tuijotin keskeneräistä neuletta. ”Palautuminen, rentoutuminen, vapaa-ajan vietto...” Sanat leijuivat mieleni ohi kuin muumien vaaleanpunaiset pilvet – sillä erotuksella, etten saanut niistä otetta ennen kuin ne haihtuivat olemattomiin. Kannattaisi varmaan purkaa työ, enkä minä lankojakaan enää tarvinnut. Illalla tuijotin pimeyteen kyynelet silmissä. Mieli jyskytti Zen Cafén muinaista hittibiisiä nupit kaakossa: tyhmä, laiska ja saamaton. Puoliso oli laittanut ruuan, tiskannut ja s
Lähetä kommentti
Lue lisää

2020 - Vuosi jolloin kaikki hajosi

Kuva
Kukaan vuonna 2020 vähintään kouluikään ehtinyt ei tule unohtamaan vuotta, jolloin maailma meni rikki. Usein ajatellaan, että sota repii ja rikkoo, mutta samaan pystyy myös maailmanlaajuinen pandemia. Talouden romahtamisen lisäksi romuttuu illuusio turvallisuudesta, ihmistenvälisestä solidaarisuudesta ja yhteen hiileen puhaltamisesta. Kuvitelma ihmisen kaikkivoipaisuudesta ja voittamattomuudesta, tieteen ja teknologian ylivoimaisuudesta hupenee olemattomiin jonkin maailman pienintä hiukkasta muistuttavan partikkelin edessä. Kuten aina isojen kriisien aikana, kaikki ottavat osumaa, mutta toisiin kolahtaa kovemmin kuin toisiin. Toisaalta se ei tarkoita, että joku toinen pääsisi helpommalla. Onni onnettomuudessa, voisi sanoa. Olemme puolisoni kanssa molemmat työssä aloilla, joihin korona ei suoranaisesti ole vaikuttanut. Työtä on yhtä lailla pandemiasta riippumatta. Mutta hajoaminen voisi silti olla perheessämme vuoden teema. En varmaan edes muista mikä kaikki on mennyt rik
Lähetä kommentti
Lue lisää

P**kanjauhantaa

On ollut hiljaiseloa kirjoittamisen suhteen. Ideoita kyllä pulpahtelee mieleen, mutta voimien suhteen on ollut heikompaa. Tänään totesin ajan ja itseni olevan kypsä, ja kun aihe on pyörinyt mielessä jo pidemmän aikaa, niin jätetäänpä metateksti tähän ja mennään asiaan. Naisten (joskin myös miesten harrastama) lempilaji: p**kanjauhanta. En itsekään ole syytön, valitettavasti, mutta ihan tietoisesti olen pyrkinyt välttämään lajia jo alakouluikäisestä. Enkä nyt puhu jokakeväisestä koirankakan aiheuttamasta päivittelystä, syyttelystä ja mielensäpahoittamisesta. Lajin voisi määritellä lyhyesti näin: Kerron kaverille (luottamuksella tottakai) asioita poissaolevasta lähimmäisestä tavalla, joka saattaa hänet vähintäänkin kyseenalaiseen, jollei jopa huonoon valoon. Kertomani pohjautuu pääasiassa muilta kuulemiini ja ennen kaikkea luulemiini asioihin, tekemiini tulkintoihin ja taatusti tarkistamattomiin, tunteiden vallassa aiheutettuihin (väärin)käsityksiin. Henkilökohtaisesti olen sitä mieltä,
Lähetä kommentti
Lue lisää

Puolikuntoinen

Kuva
Se ei näy, ei kuulu, ei haise. Mutta se tuntuu. Puolikuntoisuus vaikuttaa olemiseen ja tekemiseen enemmän kuin tulemme usein ajatelleeksi. Lyhytkestoisena se ei niin haittaa, mutta pitkittyessään vaiva on vaikeampi kuin moni sairaus sellaisenaan.   Itse tajusin tässä taannoin, että elämääni on viimeiset viisi vuotta varjostanut jatkuvasti jonkinlainen puolikuntoisuus. Siihen on mahtunut pitkittyneitä flunssakierteitä, uupumusta, jalkavammoja, masennusta, allergiaoireita ja vuoden sisään sairastetut kaksi keuhkokuumetta.   Tiedän miltä tuntuu sairastaa flunssaa lähes keskeytyksettä yli vuoden. Tiedän miltä tuntuu kun ei pääse viikkoihin lenkille, koska nilkka on niin kipeä, että sillä juuri ja juuri kestää astua. Tiedän miltä tuntuu, kun ei voi lukea lapsille iltasatua, koska keuhkoihin sattuu liikaa. Tiedän senkin, miltä tuntuu kun ei jaksa nähdä ystäviään, koska mieli on niin väsynyt ettei jaksa ajatella. Tiedän miltä tuntuu toimia terveydentilan rajoittamana viikosta ja kuukaudest
Lähetä kommentti
Lue lisää

Ei niin pahaa ettei jotain hyvääkin

Kuva
Olin todella väsynyt. Väsynyt ja uupumuksen masentama. Ahdisti, kun en ehtinyt tehdä työtäni kunnolla. Tuntui, etten enää osaakaan, ammattitaitoni oli kadonnut kiireen ja selviytymisen alle, eikä täydennyskoulutuksista voinut edes uneksia. Asiakkaat jäivät vaille tarvitsemaansa huomiota. Kirjalliset työt olivat tekemättä. Ilmapiiri tiimissä oli vähintäänkin tulenarka. Jokainen oli vuorollaan sairauslomalla, pahimpana päivänä paikalla ei ollut ketään. Mietin miten jaksan kesään asti, ja riittääkö kesäloma rankasta työvuodesta selviämiseen. Siis vain selviämiseen. Syksyä kesän jälkeen en halunnut edes ajatella. Pitkä sairausloma tuntui ainoalta vaihtoehdolta pysyä järjissään. Toisaalta, kukaan muu ei tee töitäni kun olen poissa, joten tekemättömien kirjallisten töiden määrä ei sairauslomien aikana vähene vaan lisääntyy joka kerta. Yhtenä aamuna kaikki oli toisin. Asiakasmäärät romahtivat ja fyysinen työ lähes loppui. Tajusin heti, että nyt oli tilaisuuteni tullut. Tein kaikki rästissä ol
Lähetä kommentti
Lue lisää

Tuulen humina

Kuva
  Tervetuloa Tuulen huminaan! Mukavaa kun löysit paikalle. Blogin nimi juontaa juurensa omaan suhteeseeni tuulen kanssa. Tuulen humina on aina ollut rauhoittava ja ajatuksia selkeyttävä, sillä on sama vaikutus kuin kirjoittamisella, ja usein ne kulkevatkin lähekkäin elämässäni. Toivottavasti nämä tekstit eivät kuitenkaan huku tuulen huminaan, vaan niistä on iloa muillekin kuin kirjoittajalleen.    Itselleni rentouttavin ja tehokkain murheiden huuhtoja on tuulen huminan ja aaltojen kuohun melodia. Ilot, surut ja huolet tasoittuvat sitä kuunnellessa ja pärskeiden raikastaessa kasvot. Mieti tänään, mikä on itsellesi toimiva tapa hellittää ja antaa turhien huolien huuhtoutua mielestä ja muista pitää siitä kiinni. <3   Tulen varmastikin kirjoittelemaan enemmän ja vähemmän humisevia ajatuksiani, pohdintoja elämästä ja kaikenlaisista ilmiöistä, hehkuttamaan käsitöiden ihanuutta, murehtimaan äitiyden ja uusperhe-elämän kiemuroita, tuskailemaan ja intoilemaan töistäni ja ihmettelemään maai
Lähetä kommentti
Lue lisää